Otsikko on ylläripylläri meidän lemppariartistimme biisistä: Anne Mattila- Syttynyt olikin jo rakkautemme. Nyt kuulostaa hiukan imelältä tää hehkutus meidän tyyliin, mutta menköön nyt sitten, onhan huomenna kuitenkin meidän 2 v. hääpäivä! Sen kunniaksi mentiin tänä viikonloppuna Ikaalisten kylpylään. Viime vuonna + häämatkalla me käytiin viihdekeskus Flamingossa, mutta aateltiin tästä vuodesta eteen päin ottaa traditio, että käydään aina uudessa paikassa. Lämpimässä vedessä lilluminen on meidän kummankin mieleen, häämatkalla vietettiin Flamingon vesipuistossa + spassa putkeen 6 h 40 min :D Lieköhän syynä vedenmerkit horoskoopissa...? ;)
Tänä vuonna oltiin vain yksi yö reissussa, ja siinäkin ehti jo tarpeeksi kylpylässä touhuta :) Eilen tosiaan mentiin ja tänään tultiin kotiin. Meidän karvaiset lapsukaiset oli mun tätini luona hoidossa, ja Make oli kilttinä koirana yrjönnyt siellä eteisen matolle yöllä. Juuri "näin" sen pitikin mennä... Pitkään se on ollut mahansa kanssa parempi, ja nyt alkaa taas pelottaa, ettei sille tule uudestaan sitä mahasuolikanavantulehdusta, mikä sillä oli pääsiäisen aikaan. Seuraamme tilannetta. Eilinen reissupäivämme alkoi kummityttö S:n 4 v. synttärijuhlilla. Tämmöinen leipurinraakile kun
oon, vietiin S:lle lahjaksi muovailuvahalle tarkoitettu leivontasetti. Oli kaulinta ja muotteja jne. Pääsi likka leikkimään sitten pientä kondiittoria :) Synttärijuhlista siirryttiin mun tätini luo maalle, jonne vietiin piskit yökyläileen. Tätini luona oli samaan aikaan serkkuni perheineen, ja päästin näkemään samalla myös kummityttömme E isoveljensä kera. Hetken aikaa ehdittiin siellä istahtaa, kun täytyi jo jatkaa matkaa. (Ah, runollista!)
Joka tapauksessa, oltiin kolmen aikoihin Ikaalisissa ja mä suuntasin samantien testaamaan Shiatsuhieronnan! Iiiiso plussa kylpylälle tästä hoidosta, oli meinaan ihan huikeen hyvä hieronta, ja hintakaan ei ollut mikään superpaha, varsinkaan kestoon ja laatuun nähden. Jos menette Ikaalisten kylpylään, niin ihan totta kannattaa käydä testaamassa toi Shiatsu. Toi hieronta tuli kyllä todella tarpeeseen, mulla oli aivan älyttömän stressaava loppu viikko töissä, enkä oikein osannut ajatuksiani töistä irroittaa viikonlopuksi vielä perjantaina, mutta ton hieronnan jälkeen olo oli kuin uudesti syntyneellä :D
Mun hieronnan jälkeen mentiin lillumaan kylpylään, pääosin porealtaassahan tuo aika tuli vietettyä, mitä nyt välillä käytiin pikku välipalat vetäsemässä allasbaarissa. Sen jälkeen olikin hyvä lähteä huoneeseen valmistautumaan iltaa varten: Syömään ja tansseihin.
Käytiin syömässä ravintola Charmantissa. Alkupaloja ei sentäs syöty, mutta pääruoaksi syötiin pippuripihvit (Hemmetin hyvää oli, mutta meidän syöppöjen makuun vähän liian pienet annokset) ja jälkiruoaksi mä söin, yllätys yllätys, suolapähkinä brownien vadelmien ja vaniljacreman kanssa, kun taas Mikko söi "Kesäviettelyksen" jossa oli vaniljaista tuorejuustopannacottaa, raparpericompottia ja mansikkasorbettia. Pistettiin kuitenkin sen verran ranttaliksi, että päätettiin maistaa jälkiruokaviinit jälkkärin kaveriksi, vain todetaksemme, ettei ensi kerralla samaa liikettä tarvitse tehdä. Ei oikein ollut meidän juttu ne litkut :D Palvelu oli todella ystävällistä, eikä joduttu liian kauaa odotteleen palvelua / ruokia. Samalla kun söimme, aloitti naapuriravintola Violetassa "Vonkamiehet" musisointinssa.
Syötyämme siirryimme Violetan puolelle kuuntelemaan ja tanssimaan. Mikkokin yllätti mut perinpohjaisesti suostumalla tanssimaan jenkkaa mun kanssani! Seuraavaa kertaa saan varmaan odotella taas hamaan tulevaisuuteen ;) Parijenkan jälkeen tanssittiin vielä muutaman muun tanssijan kanssa letkajenkkaa. Hieman harmitti kun niin harva osallistui touhuun mukaan! Näiden jenkkojen lisäksi tanssittiin muutenkin mukavan monta kappaletta, tosin tanssilattialla meidän huomion useampaan otteeseen varasti naakka, joka oli tullut juomaan ikkunan taakse :D Soli sulonen ku mikä!
Saatiin Mikon kanssa ihan keskenämme edustaa nuorempaa sukupolvea, lähes kaikki muut olivat + 50 vuotiaita, ja saatiinkin useampaan otteeseen illan aikana kuulla, kuinka hienoa on, että nuoretkin tulevat tanssimaan näitä perinteisiä tansseja, se kun nykypäivänä tuppaa olemaan niin harvinaista. Nii-in, niinhän tuo taitaa olla, mikä on kyllä todella säälii! Voi millä sais muitakin nuoria enemmän lavatansseista innostumaan?!
Puolilta öin mulla rupes uni painaan pahemman kerran ja lähdettiin huoneeseen tutimaan. Aamulla herättiin pirtsakoina aamiasbuffetin antimista nauttimaan, joka oli kyllä huomionarvoisen laaja tarjonnaltaan. Aamiaisen jälkeen lähdettiin aika pian ajelemaan kotinurkkia kohti. Olin bongannut naamakirjasta Suvi-vintage tapahtuman, joka järjestettiin Tampereella Tallipihalla, ja koska pikkuserkkunikin olivat siellä myöskin häärimässä, ehdotin Mikolle, että käytäisiin siellä piipahtamassa kotimatkalla, ja näinhän me sitten myös teimme. Heti kun olimme vaan löytäneet parkkipaikan! :D
Oon jo aikaisempina vuosina bongannut Suvi-vintage tapahtuman, ja olisin jo aiemminkin halunnut siellä käydä, mutta aina se vain on jäänyt syystä tai toisesta. Tämänpäiväisen perusteella sanon, että tulen myös ensi vuonna siellä pyörähtämään, sen verran idyllinen tapahtuma kuitenkin on, vaikka mitään ostoksia mukaan sieltä ei tarttunutkaan. Suklaapuodinhan mä olisin kyllä ostanut tyhjäksi, mutta sain kuitenkin hillittyä itseni ;)
Pikkuserkkuni äitinsä kanssa häärivät paikalla HML:n seudun Lottaperinneyhdistyksen edustajina. He olivat esittelemässä ilmavalvontalottien toimintaa. Kuten yksi pikkuserkuistani totesikin, he olivat mukana osittain myös muistuttamassa menneiden aikojen raadollisemmasta puolesta, vaikka tapahtuma itsessään muuten olikin hyvin kepeä. Mukana edustamassa oli myös pikkuisena minilottana toiminut kummityttömme H! Lisäksi paikalla oli myös Etulinjan pojat esittelemässä vanhassa väestönsuojassa tilannetta, jossa Tampellan alueelle tuli ilmahyökkäys, ja millaiselta se kuulosti väestönsuojasta käsin. Pakko sanoa, että meikäläistä vähän jännitti mennä sinne pimeään "pommisuojaan", mutta kyllä oon ihan tyytyväinen, että kävin sen tsekkaamassa, koska selvisin tilanteesta loistavasti :D Ei mua se pimeys pelottanut, vaan se kuinka kovasti eläydyn tilanteeseen (lue; pelkäsin että rupeen poraamaan, jota ei kyllä onneksi tapathunut :D ). Aina tulee sota-ajan jutuista mieleen vaan oma veteraanipappa ja liikutuksen- / ylpeydenkyyneleet tuppa nouseen silmiin, kuten nytkin tätä kirjoittaessa. Hemmetin porukolli! :) Mä oon mikä oon, en voi muuksi tulla... Niinkuin Tamara Lund aikanaan lauloi :)
Loppuun vielä kuvat kahdesta kummilikastamme, synttärisankarista ja minilotasta :)
Huomasitteko muuten, mulla on vihdoin uus luuri! Kuvat tokkiinsa otettu sillä... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti