...Kun joku aamu heräät poikkeukselliseen hyvään oloon? Itselläni oli tänään sellainen. Tarkoituksenani oli repiä itseni aamulla salille, mutta edellispäivän salikeikka ilmoitti olostaan niin vahvasti, että hyvä kun sängystä pääsin ylös. Salilla käynti jäi siis väliin. Silti olo oli jotenkin todella hyvä, ja on edelleenkin. Jotenkin tuntuu jopa petolliselta tää tunne, että miten voikin olla niin auvoisa olo, kohta takuulla sattuu jotakin ikävää.
 |
| Snadisti pölysempi bambu-parka. |
Aurinko paistaa niin tavattoman kauniista tänne kämppään ja puut on valkoisessa hunnussa, joka kimaltelee tosi kauniisti. Aamupuuro rauhassa Supernaturalia katsellen. Ilman sitä pahuksen RESSIÄ. Pari viime kuukautta on mennyt niin, kuin persiissä olisi ollut seiväs kokoajan. Jatkuvasti jännitys päällä ja jotenkin tuskanen olo, kun ei hommat lähde rullaamaan. Ei ne edelleenkään ole, mutta tää päivä alkoi jollakin mystisellä rauhalla.
Yleensä päiväni alkaa sillä, että käynnistän koneen, tsekkaan heti sähkärit joskos jostain työpaikasta olisi vastattu ja sitten äkkiä MOL:ia selaaman. Jos se joskus syystä tai toisesta on jäänyt väliin, on kauheat omantunnon tuskat ja paniikit, että kun pitäs saada ne hoidettua. Tänään vaan yksinkertaisesti totesin itselle, että nyt syödään eka rauhassa ja katsotaan telkkaria, ei hätää. Rauhallisen aamuhetken jälkeen avasin tän koneen, ja kas, löyty kaksi paikkaa heti, joihin sain pistettyä hakemuksen.
Gerbiilit nukkuu tällä hetkellä niin suloisesta yhdessä läjässä. Miki ja Makekin vetää zetaa sohvalla, nekin jotenkin niin tyytyväisen näköisinä. Ehkä ne aistii sen, että mammakin on jotenkin rennompi tänää?
Tää on oikeesti todella harvinaista herkkua, ainakin meikäläiselle. Oon yleensä jatkuvasti huolissani jostakin, ja vaikka ei olisikaan mitään konkreettista, mun lanttuni kuitenkin huutaa mulle, että pitää olla silti varuillaan ja huolissaan siitä, siitä ja vielä siitäkin. En tiiä, ehkä mulla istuskelee nyt joku enkeli olkapäällä, tai jotakin, mutta todella outo rauha ja rentous kuitenkin mulla on nyt.
Palatakseni kuitenkin vielä tuohon sali hommaan: Joku aika sitten kuulin/ näin jostain radiosta/lehdestä/telkasta, että suurin kävijäpiikki kuntosaleilla tulee tammikuun puolivälin jälkeen. No, sen sai kyllä nähdä todeksi itsekin. Mulla jäi viime viikolla salihommat nollille, kun yksinkertaisesti oli kaikki niin kamalan vaikeeta, ja eilen kun palasin aiheeseen, olin aivan monttu auki: Yleensä noilla virtuaalitunneilla, joilla käyn, on päivisin itseni lisäksi maksimissaan 3 ihmistä, jos sitäkään. Monesti saan olla ihan ylhäisessä yksinäisyydessänikin. Eikö mitä, eilen ollessani kahdella virtuaalitunnilla peräkkäin, kumpaankin saapui liki 10 ihmistä (Naista). Se on oikeesti paljon, ainakin tohon kellon aikaan nähden, jolloin tapaan käydä. Tuo oli vaan mielenkiintoinen havainto, minkä sain tehdä. Kyllä se, joka aiheesta siellä jossain mediassa höpötti, tiesi mistä puhui.
Mua pännii se, miten hämärää meillä on. Tai siis, kun aurinko paistaa, meidän kämppä suorastaan kylpee valossa ja on tosi ihana tunnelma, mutta sitten kun pimee rupeaa laskeutumaan, tulee tästä tosi hämärä. Jotenkin pienenee ja on niin synkkää. Se, millä siihen vois vaikuttaa, on meidän valot (OURILI??). Pointti oli kuitenkin se, että, meillä on mun mielestä aika surkeet valot. Ainoa huone, missä on tarpeeksi valoisaa mun makuun pimeälläkin, on makkari. Siellä on hyvä kattolamppu, tarpeeksi kirkas semmoinen. Sen sijaan, olkkari, keittiö ja eteinen on aivan pohjanoteeraukset, juurikin ne huoneet, missä niitä pahuksen valoja eniten tarttis! Tää työhuone ja vessa menettelee. Oon haaveillut olkkariin sellaista Ikean paperivarjostimella varustettua jalkalamppua. Lisäksi, mua ei yhtään haittais vaikka olkkariin tulis uus kattovalokin. Se vaan on yksinkertaisesti liian hämärä. Keittiöön ostettiin jo jokunen kuukausi sitten uus kattolamppu, mutta siellä on vieläkin liian hämärää...Kai niillä polttimoillakin siihen vois vaikuttaa, mutta en oo ihan varma ymmärtääkö Mikko aina ihan sitä mitä ajan takaa kun selitän minkälaista haluaisin :D Vaikka se onkin varmaan se, parhaiten mun outoja, epämääräisiä selostuksiani tajuaakin. Tällä hetkellä olkkari kuitenkin olis se mun makuun kiireellisin hoidettava.
Huomaan tän kirjoituksen olevan nyt jotain tajunnan virtaa vaan, en ajattele edes mitä kirjoitan. Tulee mitä alitajunta nyt sattuu sylkeen ulos. Ehkä mä lähden tästä haahuileen piskien kanssa ulos ja fiilisteleen tota ihanaa keliä. Kovin pitkää lenkkiä ei voi kävellä, kun noista on tuntunu tulevan pikkuisia vilukissoja. Kumpaakaan ei kiinnosta kävellä pitkiä lenkkejä tai nuuskia hajuja, kauhee kiskominen kotio vaan. En tiedä onko joku perhoskoirien tyyppivika, kun täällä meidän lähellä asuu eräs toinenkin herponen, ja juuri kattelin ikkunasta kun sekin pisti pakin päälle kesken lenkin :D
Laitetaas loppuun muutama biisi, mitä tulee kuunneltua nyt paljon, viimeisen oonkin linkannu joskus aiemminkin. Näissä vaan on jotain tosi kaunista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti